Minne digieurot valuvat?

Avauksen mielenkiintoiset "Minne katosi miljardi markkinointiviestinnästä" -blogaukset Markkinointi ja Mainonta-lehdessä jatkuvat.

Tällä kertaa tutkinnan alla ovat digieurot ja vertailu Pohjoismaiden välillä. Petri Heinonen ja Kim Weckström toteavat Suomen jälkeenjääneisyyden digitaalisissa panostuksissa. Erot ovat huimia, Tanskassa kaikista mainoseuroista digiin panostetaan jo 44,6%, Ruotsissa 33,3% ja Suomessa 25,6%. Vielä mielenkiintoisempi tilasto olisi, jos mukana olisivat kyseisistä maista ulkomaille suunnatut eurot. Nythän mediaeurot kyllä kuvaavat maassa käytetyn mediarahan määrää, mutta monasti rahan käyttäjinä ovat mm. globaalit FMCG-toimijat, jolloin Ruotsin ja Suomen erot voivat osittain johtua Ruotsin markkinan kiinnostavuudesta, vs. Suomi.

Alla olevaa eMarketerin kuvaa ei valitettavasti Suomen markkinan osalta löydy, mutta se antaa Ruotsin markkinan digikruunujen alkuperästä osviittaa (toki vain displayn osalta).

Näitä toimialoja perkaamalla voisi siis Suomessakin päästä käsiksi siihen, mistä isot erot Ruotsiin verrattuna siis johtuvat. Mielenkiintoista on ainakin se, että numerot 1, 7 ja 8 ovat medioita itsessään, ja ne muodostavat koko kakusta jo 15%. Autotoimiala on vahvasti edustettuna, kuten myös elokuva-ala, joka ei ole ottanut Suomessa käsittääkseni yhtä isoa harppausta verkkoon.

Kirjoittelin samasta asiasta noin vuosi sitten M&M-lehteen ja viestini on edelleen sama: Suomessa digin ovat löytäneet pääasiassa ne, jotka tekevät liiketoimintaa verkossa. Etenkin brändimainostajien raha makaa pääasiassa medioissa, joissa markkinoinnin tuottavuuden mittaaminen ei ole yhtä hyvin mahdollistettu, kuin digitaalisessa ympäristössä. Itse väitän, että teknologian ja luovuuden yhdistäminen mahdollistaa paremman brändinrakennuksen ja antaa avaimet käyttää resursseja tehokkaammin.  Samaan johtopäätökseen päätyvät kirjoituksessaan myös Heinonen ja Weckström: jos et muuta keksi, niin tuplaa digieurosi.